Torstaina aamulla kello 07:00 kun saavun tontille sovitusti vastaanottamaan louhintaporukkaa niin siellä jo täydessä työntouhussa puretaan porauskalustoa ja suojamattoja kuormasta. Itse innostuneena, mutta väsyneenä aikaisesta heräämisestä johtuen, ihmettelen, että moneltakohan tämä poppoo on lähtenyt liikkeelle kun ovat jo kaluston kanssa täällä meidän tontilla näin aikaisin.
Olin ajatellut, että paikalle olisi tullut ainakin sekä poraaja että panostaja, mutta sama tyyppi hoitikin molemmat hommat. Hommassa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä tehtävää omalta osaltani, sillä louhija aloitti omatoimisesti työt sen jälkeen kun olimme katsoneet talon kulmat ja sopineet tarvittavasta louhintasyvyydestä ja etäisyydestä sokkelista ulospäin.
Tuo louhintasyvyys tosin oli ollut hieman työläämpi homma itselleni selvittää kun siinä piti osata ajatella asiaa lattiantasosta alaspäin tietäen lattiankorko, perustusten/anturan korkeus ja niiden alla olevan sepelin 6-32 korkeus, koska meillä ei vielä tässä vaiheessa ollut perustussuunnitelmaa, jossa moisia tietoja olisi ollut valmiina. Tuli toki perustussuunnittelijalta tuo louhintakorkokin vielä varmistaa puhelimitse.
Työt siinä sitten piakkoin aloitettiinkin ja eipä siinä juuri ollut muuta tehtävää kuin seurailla vierestä miten louhija merkitsee porattavien reikien määrää ja paikkoja.
Aamupäivän aikana sitten tulla tupsahti se kauan odotettu perustussuunnitelma, jota tutkailtuani aloin epäilemään louhinnan etäisyyden riittävyyttä sokkelista.
Vastaavamme oli juuri sopivasti jäänyt täksi ja seuraavaksi viikoksi lomalle, mutta lähetin hänelle sähköpostilla sovitusti suunnitelmat ja sain vastauksena vahvistuksen epäilykselleni. Louhintatöiden poraus seis ja askel taaksepäin.
Päädyimme lisäämään pienen, mutta tuikitarpeellisen määrän louhintaetäisyyttä sokkelista ja hieman enemmän etukuistin kohdalta. Porari joutui hetken pähkimään, mutta nopeasti siitäkin päästiin taas jatkamaan hommia.
Seuraavana aamuna joukkoomme liittyi vielä maatyöurakoitsija kaivinkoneensa kanssa ja olimme valmiit panostamaan ensimmäiset reiät.
Eipä siinä sitten sen kummempaa kuin paukkua toisen perään kalliota lohkeaa pala palalta...
Räjäytysten välissä kävi panostaja tutkailemassa naapurin sokkeliin kiinnitetystä tärinämittarista lukemia jottei ylitetä raja-arvoja. Pysyimme koko prosessin ajan reilusti annettujen raja-arvojen alla.
Päivän työtunnit kuluivat loppuun ennen kuin kaikki tarvittava kallio oli saatu räjäyteltyä ja hommaa jäi vielä maanantai-aamulle muutama tunti.
Tärinämittareiden vuokra-aika venyi viikonlopun yli ja louhintatöitäkin oli lopulta arvioitua enemmän, joten budjetissa tämäkin homma tulee tuntumaan, mutta näissä on aina syytä varautuakin lisäkustannuksiin.
-Mr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti