lauantai 17. kesäkuuta 2017

Perustukset nousee vauhdilla, katso videot!

Ei siinä teräspaalut montaa päivää ehtineet vanhentua sorapatjan pinnasta törröttäen kun Perustavan porukka pamautti tontille. Kaksi nuorta miestä ahersi pitkää päivää asentaen epsit (EPS-levyt), raudoitteet ja valumuotit pystyyn sellaisella tohinalla, että jo toisena päivänä työn aloituksesta tuli betoniauto tontille ja kuran pumppaus muottiin voitiin aloittaa.

Toki tässä välissä meillä oli vastaavan sekä ravan (rakennusvalvoja) kanssa radoituskatselmus ennen kuin saimme jatkaa perustusten valulla.

Päivä valun jälkeen voitiin muotit jo purkaa pois. Takaterassin raudoitteet olivat loppuneet asennusvaiheessa ja tästä tuli yksi extra päivä, kun Perustava porukka kävi Mäntsälästä hakemassa lisää raudoitteita, jotta homma saatiin loppuun. Meillä kävi siis kura-auto kahtena päivänä ja olisi käynyt joka tapauksessa ontelolaattojen saumavalua varten, joten tästä ei aikataulullisesti aiheutunut mitään viivästystä.

Perustukset oli tehty ja ontelolaatat asennettu paikoilleen neljässä päivässä! Käsittämätöntä miten ripeää toimintaa ja näkyvä muutos oli valtava. Meillä on perustukset, jee!
















Seuraavaksi vuorossa oli oman käden jälkeä perusmuurilevyn, suojalistan sekä tuuletuspaalujen asennuksen myötä. Näitä naula-ankkureita eli pöllönsilmiä, joita käytetään mm. tuossa perusmuurilevyn suojalistan asennuksessa, tulikin metsästettyä ennen kuin sain selvitettyä, että ne ovat nimeltään pöllönsilmiä ja lisäselvityksen jälkeen, että ne ovat oikealta nimeltään naula-ankkureita. Ei tavalliselle pulliaiselle eli minule ihan arkipäivää... :)

Kaikki tavarat ja asennustarvikkeet oli jo hankittu edeltävien viikkojen ja päivien aikana, joten meidän ei tarvinnut muuta kuin suorittaa työ. Olin vakaasti siinä uskossa, että tuoreet perustukset ovat sen verran pehmeät pöllönsilmien vaatimaa esireitystä varten, että uskalsin luottaa halpismerkin akkukäyttöiseen poravasaraan, jonka olin tätä tehtävää varten hankkinut. Homma on suhteellisen helppo, mutta aikaa siinä tuppaa taas vierähtämään kun ensikertalaisena joutuu toisen jos kolmanenkin kerran miettimään ja varmistamaan, että kaikki menee oikein.









-Mr.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Valupaalujen tekoa + video

Valupaalujen teko oli kokonaisuutena kohtalainen prosessi. Homma alkoi jo sorapatjan tekovaiheessa kun jo kadonneiden talon kulmamerkkien puuttuessa oli hahmotettava sokkelin linja kallion päällä, jota ei täytetä. Maaurakoitsijan kanssa sitä pähkäiltiin ja onneksi olin ottanut kulmat "kiinni" tontilla oleviin kiintopisteisiin, joten talon kulmamerkit oli helpohkosti tuotavissa takaisin oikeille paikoilleen, ainakin suuntaa-antavasti. Sorapatja tehtynä, paalujen paikat merkittyinä ja teräspaalut lyötyinä oli vuorossa valupaalujen teko.

Sinänsä homma oli aika helppo, mutta aikaa vievä. Kallio piti puhdistaa kaikesta irtotavarasta paalujen kohdalta. Otettiin iso iskuporakone vuokralle ja siihen 20mm kiviporanterä, jolla porattiin 200-300mm syviä reikiä kallioon 2-3kpl per paalu.

Reikiin laitettiin 18mm paksuja ja 600mm pitkiä harjateräksen pätkiä. Ne olin hankkinut lähimmästä rautakaupasta valmiiksi pätkittyinä, koska 6 metrisen harjateräksen kuljettaminen tontille ei olisi käynyt ihan simppelisti omalla pienellä raksakäyttöön hankitulla koppikärrylläni. Terästen tähtävänä on toimia tartunatana valupaalun ja kallion välillä ja varmistaa, että paalu pysyy jatkossa paikallaan.


Seuraavaksi oli vuorossa valuputkien asennus ja tämä oli tarkkaa puuhaa, sillä valupaalun paikka oli oltava +/- 50mm tarkkuudella oikealla paikalla. Putkia asettelin epätasaiselle kalliolle isompien kivien ja uretaanin kanssa, että sain ne pysymään edes vähän oikealla paikalla. Perustavan työnjohtajalle tulikin soiteltua useamman kerran tämän valupaaluasian suhteen, milloin minkäkin mitan ja tiedon perässä. Valuputkena käytettiin 315mm halkaisijalta olevaa sileäpintaista rumpuputkea, jotka kaikki 7 kpl leikkasin 1,5m pituisiksi pätkiksi, jolloin Perustavan kaverien tehtäväksi jäi lyhentää putket perusten teon muottivaiheessa oikeaan mittaan.

Täytöt tehtiin maaurakoitsijan kanssa varovasti ja miesvoimin valuputkia tukien niin, että ne pysyivät paikoillaan. Myös maantiivistysvaiheessa täryllä ajettaessa saa olla tarkkana, ettei siirrä valuputkea epähuomiossa. Kaikki kuitenkin meni hienosti ja valuputket asemoituivat lopulta ihan hienosti linjaan.


Sokkelin alitukset vedelle, viemärille ja kuidulle.
Tämän jälkeen Solukumieristeet a.k.a Routamatto a.k.a Pakkasmatto tai millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua, levitettiin sorapatjan päälle perustussuunnittelijan ohjeen mukaan. Tähän tuli vielä päälle 300mm loppukerros 6-32 raekoon sepeliä, jota tasoiteltiin lopuksi vielä 16-32 raekoon sepelillä paikka paikoin. Nyt oltiin valmiita perustuksia varten, joten tervetuloa Perustava.


-Mr.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Teräspaalujen lyönti + videoita

Sorapatja oli tässä vaiheessa lähes valmis. Vielä puuttui viimeinen 300mm kerros 6-32 raekoon sepeliä kaikkialta muualta paitsi kallion päällä olevalla osuudella perustusten kohdalla, joka oli jätetty kallion pinnan tasolle. Paaluttajaa varten olimme vastaavan mestarin kanssa merkinneet talon kulmat ja varmistaneet talon sijainnin oikealle paikalle.


Paalujen paikat käytiin yhtenä päivänä merkitsemässä sekä sorapatjalle että kallioon.

Toisena päivänä paaluttaja saapui lyömään paaluja.



Paaluja tuli kaikkiaan 22 kappaletta, joista seitsemän jäi kallionvaraisiksi valupaaluiksi.


Paalutus oli loppujen lopuksi huikean nopeaa puuhaa, sillä kalusto saapui ja poistui tontilta alle kolmessa tunnissa.

Vaikka valupaalujen tekeminen lankesi meille, niin positiivisesti odottelemme muutoshintaa paalutukselle. Muutoshintaa tulee siis siitä, että teräspaaluja tulikin vain 15 kappaletta pituudelta 1,75m-6,9m, joka reilusti alittaa arviohinnassa käytetyn 8m keskipituuden.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

4,5kW ja 1900kg Takka tilaukseen Uunisepiltä + videoita


Kesken maanrakennustöiden takan tilaaminen tuli ajankohtaiseksi. Sergein kanssa yritettiin saada sovittua tapaamista useampaan kertaan ennen kuin löytyi kaikille sopiva iltapäivä. Pääsiäisen ja vapun välissä tuntui kaikilla olevan kiire.

Paikanpäällä Uuniseppien tulisijanäyttelssä, Vantaan studiolla, käytiin Sergein kanssa aiemmin sovitut asiat läpi ja allekirjoitettiin tilausvahvistus. Takkamme on siis Kuura takkaleivinuuni, korotettuna korkeuteen 2150 mm, pääliliitoksella, tuplakierrolla, tumman harmaalla slammauksella, matta valkoisilla erityisleveillä laatoilla ja mustakromi luukuilla.

Sievitalon ja Uuniseppien yhteistyö on mainio, sillä takan hyvityshinta on läpinäkyvä ja sama kaikille asiakkaille sekä muutoshinnasto on neuvoteltu kohdalleen. Muutoshinta siis hoidetaan suoraan Uunisepille. Tästä eteenpäin Uunisepät vastaa tulisijan valmistuksesta, toimituksesta ja asennuksesta asiakkaalle. Toisin kuin monessa muussa yrityksessä, Uunisepillä tulisija -asiantuntija hoitaa ihan koko prosessin alusta loppuun saakka, aina takan tilaamisesta tehtaalta asiakkaan muutoksineen, toimituksen, asennuksen organisoinnin ja luovutuksen asiakkaalle. Hän siis vastaa koko prosessista.

Sergei soitti meille tapaamisen jälkeen parin päivän kuluttua, koska Uunisepät olivat kehitystyön tuloksena päivittäneet Kuura takkaleivinuunin rungon ja sen mitat olivat muuttuneet.

muuttuneet tiedot:
-leveys 865mm --> 970mm.
-korkeus 2150mm --> 2050mm
-syvyys 640mm --> 665mm
-paino 1800kg --> 1900kg
-teho 4,2kW -> 4,5kW



Johtuen takkamme sijoituspaikasta, mitat olivat kriittisen tärkeitä, sillä uusien mittojen kanssa takka ei enää mahtuisi kyseiseen paikkaan ilman rakenteellisia muutoksia. Sergei lupasi, että saamme kyllä vanhoilla mitoilla olevan tuotteen, mutta takan kasvanut koko ja teho (kuten myös kehitystyönä muutettu runko) houkuttelivat siinä määrin, että päädyimme tiedustelemaan muutos mahdollisuuksia pohjakuvaan Sievitalon arkkitehdiltä.

Kuvaa jouduimme hiukan vääntämään, mutta päädyimme lisäämään takan takana olevaan seinään 100mm ulokkeet, jolloin seinään tulee ikään kuin eteisestä päin katsottuna upotus. Siihenhän voi sitten vielä miettiä jotain kivaa sisustuksellista maalausta, pintaa tai valoefektiä...


Uuniseppien Vantaan studiolla oli esillä uutuusmalliston kiertoilmatakkoja sekä kamiinoita. Juttelimme Sergein kanssa takkamarkkinoiden muutoksesta ja tämän päivän trendeistä.

Talojen neliömäärät ovat nykyisellään pienentyneet paljon ja energiatehokkuus on lisääntynyt, joten usein lämmönlähteenä toimineen takan vaatimuksetkin ovat kääntyneet vastaamaan ulkoisesti kaunista ulkoasua ja tätä kysyntää vastaamaan on Uuniseppien uusi mallisarja luotu.

Kiertoilmatakan ulkoinen olemus vastaa perinteistä varaavaa takkaa, mutta painoa on huomattavasti vähemmän johtuen takkasydämestä, jonka ympärillä on tyhjää tilaa, joka lämpiää ja puhaltaa painovoimaisesti ulos takan kuoressa olevista ilmaritilöistä ja aukoista. Takka tuottaa nopeasti lämmintä ilmaa huonetilaan, mutta ei varaa sitä runkoon.

Kamiinoissa, jotka ovat kooltaan siroja sekä ulkoasultaan moderneja, lämpö vapautuu suoraan kamiinan pinnasta huoneilmaan. Kiertoilmatakat ja kamiinat soveltuvat mainiosti vapaa-ajan asutuksen lämmittämiseen, jossa lämpöä tarvitaan nopeasti ja varauskyvyllä ei ole niin suurta merkitystä. Moderni ulkonäkö on myös omiaan nykypäivän trendikkäässä kaupunkiasumisessa.







perjantai 12. toukokuuta 2017

Upgreidaus Inverter-pumppuun ja uuteen järjestelmätankkiin.

Aiemmassa postauksessa puntaroin energianlähdeasiaa ja vertailin on/off ja inverter-laitteita.

Nyt päivitin tulevan järjestelmän täysin uuteen CTC:n järjestelmätankkiin i350, jonka tekniikka poikkeaa edeltäjästään i250:sta perustuen CTC:n maalämpöpumpuista tuttuun tekniikkaan. Lisäksi i350:ssä on suurempi käyttöveden tuotto, joten se tuki myös päätöstä. i350 on myös Smart Grid Ready, jos tulevaisuudessa haluaa tätä hyödyntää.

Myös itse vesi-ilmalämpöpumppu vaihtui invertermalliin 510M on/off-mallin sijaan. Tällä yhdistelmällä saadaan vuotuista säästöä nostettua aikalailla, koska A++ vaihtui A+++:aan. Energiansäästöä tärkeämpiä syitä oli myös inverterpumpun parempi elinikä sekä järjestelmätankin suurempi käyttöveden tuotto.

Upgreidaus oli kustannukseltaan mielestäni varsin kohtuullinen eikä päätöstä tarvinnut juuri miettiä kun Sievitalolta muutoshinta ilmoitettiin.


Linkki: Tuote-esite CTC EcoZenith i350 L/H


Lähteet:





tiistai 9. toukokuuta 2017

Sorapatjan tekoa

Kun kaikki louhintatyöt oli saatu päätökseen maanantai aamupäivällä, niin siitä välittömästi alkoi maatöiden osuus sorapatjan teolla.

Ensin oli siirrettävä isot louheen palaset pois talon alle jäävältä alueelta. Meillä tontti viettää sen verran, ettei tavaraa tarvitse viedä ollenkaan pois vaan kaiken saa käytettyä täyttömaana, jolla saa kivasti korkoja nostettua.

Aika lapasesta heitetty, mutta sanotaan, että tuota louhetta tuli räjäytysten jäljiltä sellainen noin 150 tonnia. Aika helposti saimme hukattua tavaran tontille ja lisää varmasti tarvitaan ja PALJON.


Kaivannon pohjalle savimaan päälle laitettiin suodatinkangas N3 ja tämän päälle tuli mursketta raekoolta 0-90 aina siihen saakka kunnes viimeinen kerros sepeliä raekoolta 6-32 laitetaan min 300mm ennen valmista perustamiskorkoa.




Hain paikallisesta konevuokraamosta 480kg tärylätkän eli maantiivistäjän, jolla täryteltiin reilusti jokaisen lisätyn murskekerroksen. Täryn käyttö on sinänsä kohtalaisen helppoa; laite käyntiin, kaasu pohjaan ja kahvoista kääntämällä täry kulkee joko eteen tai taakse. Siinä sitten kävelee perässä ja täryttelee jokaisen kerroksen huolella niin hyvä tulee.



Kaivannon pohjalle oli valunut hieman vettä viime päivinä ja päätimme laittaa suunnitelmista poiketen ylimääräisenä takanurkkaan ja sivuilta kiertäen salaojaputket, joiden purku tehdään tontilta poispäin samaan suuntaa kuin suunnitelmissa sadevedet ja salaojatkin. Eipähän ainakaan kerää vettä kuopan pohjalla missään tilanteessa.

Täyttöjä ja tärytystä, sitä se oli kaksi päivää putkeen. Suodatinkangastakin meni siihen tahtiin, että lisätilaus tulisi tarpeeseen.





Perustussuunnitelmaa aina silloin tällöin tutkiessani pääsi minut yllättämään se, että kun siinä sanotaan, ettei alle 1,5m paaluja (kyllä, joudumme siis myös paaluttamaan louhinnan lisäksi) lyödä ollenkaan vaan ne tehdään valupaaluina.

No ei se valupaalujen teko sinänsä yllättänyt, mutta se, että tämä työvaihe jossa valupaaluja varten pitää porata kallioon 20-30cm syviä reikiä 2-3kpl per paalu, asentaa jokin sopivan kokoinen valuputki halkaisijaltaan esim. 315mm (viemäri-, sadevesi- tms. sileäpintainen putki) sekä porattuihin reikiin 40-60cm harjateräkset, ei kuulu Sievitalon kautta Perustavan aliurakoimaan sopimukseen vaan minun pitää tehdä ne itse.

Tuntui hieman oudolta, että minun pitää tämä tehdä kun perustukset kuitenkin on otettu ns. avaimet käteen pakettina. Onhan tuo kallioon reikien poraaminen, harjaterästen asentaminen ja sopivien valuputkien (joiden pituudet noin 1,4-1,7 metriä paalun kohdasta riippuen) asentaminen suoraan kallion päälle ja vasta tämän jälkeen täyttäminen sepelillä raekoolta 6-32 ja täryttämällä ympäriltä hieman haastava toimenpide tällaiselle tavalliselle pulliaiselle. Jouduimme nimittäin tekemään sorapatjan kanssa niin, että jätimme kallion päälle tulevan sokkelin alueen kokonaan täyttämättä, jotta paaluttaja ensi viikolla merkitsee paalujen paikat jonka jälkeen minä hoidan poraukset, harjateräkset, valuputket, täytöt ja tärytykset. Niitä tyhjiä valuputkia on todennäköisesti hankala saada pysymään linjassa ja vaaditun +/-50mm toleranssin rajoissa. Valupaalut ja perustukset valetaan Perustavan työnjohtajan mukaan samalla kertaa.

Onneksi saan osittain hyvitystä paalutuksesta, koska se on ainoa osa perustusten hinnassa joka voi kasvaa tai vähentyä tarvittavien paalujen määrän tai pituuden mukaan verrattuna siihen millä määrällä ja keskipituudella arvio on laskettu.

-Mr.

www.ssab.fi